Tuija Veija
Kalastuksenvalvonta on tärkeä osa kalavesien hoitoa. Valvonnalla varmistetaan, että kalastajilla on tarvittava kalastuslupa ja kalastuksessa noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.
Virroilla kalastuksenvalvojia on vain muutama. Yksi heistä on viime keväänä tutkinnon suorittanut kotalalainen Juha Korhonen.
– Lähdin kalastuksenvalvojakurssille vähän sattuman kautta. Tapanaisen Arin kanssa tuli puhetta, että Suomenselän kalatalousalueella ei liiemmälti paikallisia valvojia ole, ja tuumasin, että voinhan minäkin koulutukseen ilmoittautua, juttelee Korhonen.
Käytännön toimiin hän ei ole vielä ehtinyt tutustumaan, sillä valvontakierrokset tehdään yleensä parityöskentelynä.
Korhonen vertaa kalastuksen valvontaa metsästyksessä toteutettavaan valvontaan.
– Hirven- ja karhunmetsästys ovat tosi tarkkaan säänneltyä ja myös valvottua, miksei siis myös luvanvaraista kalastamista valvottaisi?
Kalastuksenvalvojan yleisin tehtävä on pyydysten tarkastaminen. Valvontaa tehdään myös talviaikaan.
– Katsotaan, onko pyydyksessä, esimerkiksi katiskassa tai rapumerrassa, pyydysmerkki ja muut vaadittavat tiedot. Niitä ovat nimi ja yhteystiedot. Yleensä luvat ovat hyvässä kunnossa, mutta yhteystietojen merkintä välillä unohtuu.
Puutteista huomautetaan
Yleensä kalastuksen valvontaan suhtaudutaan myönteisesti. Ohjeistuksella pyydystysten merkitseminen on parantunut huomattavasti vuosien saatossa, ja oikea merkintä myös suojaa pyydyksiä vahingoilta.
– Jos valvonnan aikana löydetään pyydys, jossa on vain mehukanisteri merkkinä, siihen jätetään huomautus.
Joskus on paikallaan jättää näyttömääräys, joka tarkoittaa, että hankittu lupa käydään esittämässä poliisille. Yleisin syy näyttömääräykseen on, että pelkällä kalastonhoitomaksulla kalastetaan useammalla vavalla ja vieheellä.
Korhonen odottaa tulevilta valvontakierroksilta mukavia kohtaamisia ja sitä, että luvat ovat kunnossa.
– Kalakantojen hoito ja kehittäminen on yhteistä hommaa, joten olisi hyvä, jos kaikki osallistuisivat siihen sääntöjen mukaan. Silloin kaikilla on hyvä mieli, Korhonen summaa.
Valvontamatkat ja -tapahtumat kirjataan sähköisesti reaaliajassa, jolloin tiedonkulku kaikille osapuolille on tarkkaa ja nopeaa.
Kerätyt maksut menevät yhteisten kalavesien hoitoon ja kalaistutuksiin.
Aktiiviuistelijoilla on alueella lupa-asiat ovat hyvin hallinnassa ja tarkastus koetaan venekunnissa tärkeäksi.
Suuria haasteita hän ei valvontatyössä näe, ainakaan täällä maalaisjärvillä. Isojen kaupunkien liepeillä on välillä ollut häiriökäyttäytymistä ja valvojia on jopa uhkailtu.
– En ymmärrä, miten useamman tonnin veneellä liikkuva kalastaja, jolla on satojen eurojen vieheet ja onget, ei olisi varaa maksaa muutaman kympin kalastonhoitomaksua, Korhonen näpäyttää.
Uurasjärven rannalla asuvana hän pahoittelee, että kalastaminen on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Kotijärvestä hän narraa mieluiten ahventa ja kuhaa. Kotalan koskilta saaliiksi saattaa saada taimenta ja kirjolohta.
– Olen lähinnä siellä hankintapuolella, eli pyydystän sekä perkaan kalat ja savustan, muun kokkaamisen hoitaa Raisa-vaimo.
Kalastuksen maksut
Valtion Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–69-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa. Kalastajat, jotka ovat ehtineet täyttää 65 vuotta 31.12.2023 tai ennen, ovat vapautettuja kalastonhoitomaksusta.
Kalastonhoitomaksulla saa harjoittaa viehekalastusta yhdellä vavalla ja vieheellä, vetouistelua yhdellä vavalla, vieheellä ja painovieheellä sekä kelaongintaa lähes koko maassa. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan Ahvenanmaalla, vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla.
Vesistökohtaiset kalastuslupamaksut on jaettu kalastustavan mukaisesti vapa- ja pyydyslupiin. Lupia voit ostaa valtion vesillä sijaitseville Metsähallituksen lupa-alueille. Lupa hankitaan aina tietylle lupa-alueelle.