Tui­ja Vei­ja

Kak­si säh­kö­maas­to­pol­ku­pyö­räi­li­jää vii­let­tää pol­kua met­sän sii­mek­ses­sä Lie­den­poh­jas­sa. Edel­lä su­jah­taa 13-vuo­ti­as Frans Num­mi­nen, äi­ti Han­na Num­mi­nen pol­kee pe­räs­sä rau­hal­li­sem­paan tah­tiin.

– Ke­säl­lä kä­vim­me hui­put­ta­mas­sa Yl­läk­sen, Pal­lak­sen ja Saa­nan pyö­räil­len ja kä­vel­len, Han­na ker­too ke­sä­lo­ma­reis­sus­ta, jon­ka yh­tey­des­sä hän osal­lis­tui pol­ku­juok­su­ki­soi­hin Äkäs­lom­po­los­sa.

Fran­sin mu­kaan Yl­läk­sel­le nou­se­mi­nen oli rank­kaa, pol­ku­pyö­räl­lä­kin.

– Pal­lak­sen rei­til­lä oli iso po­ro­port­ti, joka oli tosi ras­kas, sii­tä piti men­nä yk­si­tel­len. Sit­ten ajet­tiin 17 ki­lo­met­riä haas­ta­vaa reit­tiä ja taas por­tis­ta ulos. Sa­noin äi­dil­le, et­tä Pal­lak­sel­le ei tar­vit­se tul­la enää iki­nä, Frans ku­vai­lee.

Hä­nen tä­hän as­ti mie­lei­sin pyö­räi­ly­reit­tin­sä löy­tyy Ru­kal­ta.

– Siel­lä on hy­viä mä­kiä, jois­sa saa ki­vas­ti vauh­tia.

– Ei ol­lut mun jut­tu, tyk­kään rau­hal­li­sem­mas­ta me­nos­ta, Han­na to­te­aa. Frans kuit­taa, et­tä et vai osaa ajaa, ja mo­lem­mat rä­jäh­tä­vät nau­ruun. Äi­din ja po­jan vä­li­nen yh­tei­sym­mär­rys nä­kyy.

– Frans sai säh­kö­pyö­rän vii­me ke­sä­nä ja sen jäl­keen olem­me kier­tä­neet Vir­roil­la ja lä­hi­a­lu­eel­la kaik­ki mah­dol­li­set rei­tit. Vii­me vuon­na kä­vim­me Hos­sas­sa, mut­ta siel­lä oli tosi haas­ta­via reit­te­jä.

Han­na ker­too hei­dän pyö­räil­leen use­as­sa kan­sal­lis­puis­tos­sa eri puo­lil­la Suo­mea. Hän naut­tii pa­ti­koin­nis­ta, mut­ta Fran­sil­le kä­ve­ly on lii­an pit­kä­ve­teis­tä.

– Pyö­räi­lys­sä pa­ras­ta on va­paus ja ilon tun­ne, Frans luon­neh­tii.

Vauh­ti tun­tuu­kin ole­van po­jal­le mie­luis­ta. Pol­ku­pyö­rä vaih­tuu ko­ti­pi­has­sa cros­si­mo­poon, jol­la hän pä­ris­te­lee pit­kin pi­haa. Pa­rin vuo­den ku­lut­tua hän pää­see aja­maan mo­po­kor­tin ja ar­vat­ta­vas­ti ajo­neu­von hal­lin­ta on sil­loin jo hy­vin hans­kas­sa.

Saana huiputettu! Hanna pyrkii järjestämään vähintään kerran vuodessa pidemmän lomareissun, talvella laskettelemaan ja kesällä pyöräilemään.

Hanna Nummisen kotialbumi

Kaatumisia ja 28 ampiaisen pistoa

Vauh­tia ei kak­si­kon har­ras­tuk­sis­ta puu­tu. Moot­to­ri­kel­koil­la ajel­laan omal­la ton­til­la. Vi­ral­li­sil­le rei­teil­le Frans ei pää­se en­nen kuin trak­to­ri­kort­ti on tas­kus­sa.

Tal­vi­sin Frans viet­täi­si mie­lui­ten päi­vät pit­kät Puk­ki­vuo­ren rin­teil­lä las­ke­tel­len, ja myös Han­na viih­tyy suk­sil­la.

– Puk­ki­vuo­res­sa pää­see ai­ka ko­vaa, ker­ran vauh­tia oli 64 ki­lo­met­riä tun­nis­sa huo­nol­la voi­te­lul­la, mäki on vä­hän lii­an pie­ni. Ru­kal­la on ki­vo­ja rin­tei­tä, Frans ker­too.

Vauh­dik­kaat har­ras­tuk­set tuo­vat mu­ka­naan myös on­net­to­muus­ris­kin. Kaa­tu­mi­sil­ta ei ole väl­tyt­ty, mut­ta on­nek­si mi­tään pa­hem­paa ei ole sat­tu­nut.

– To­ri­se­van luon­to­po­lul­la kaa­duin am­pi­ais­pe­sään, en­kä pääs­syt heti ylös. Nii­tä am­pi­ai­sia oli pal­jon! Sain 28 pis­toa, Han­na pal­jas­taa.

Frans puo­les­taan muis­taa Hos­san pyö­rä­len­kil­lä kaa­tu­neen­sa ojaan, mut­ta sil­loin­kin pääs­tiin har­mi­tuk­sel­la.

Num­mis­ten pi­ha­pii­ris­sä huo­mi­o­ta vaa­ti­vat myös kak­si he­vos­ta ja 11-vuo­ti­as se­ka­ro­tui­nen Tyy­ne-koi­ra.

Vauh­dik­kai­den har­ras­tus­ten vas­ta­pai­nok­si Han­na naut­tii la­si­töi­den te­ke­mi­ses­tä ja ää­ni­kir­jo­jen kuun­te­le­mi­ses­ta. Frans up­pou­tuu vä­lil­lä tie­to­ko­ne­pe­lien maa­il­maan.

– Kun ky­syn, läh­de­tään­kö pyö­räi­le­mään, Frans lo­pet­taa pe­laa­mi­sen ja on heti val­mis läh­töön, hie­ro­ja­y­rit­tä­jä­nä toi­mi­va äi­ti kiit­tää poi­kan­sa in­toa liik­ku­mi­seen.

Säh­kö­pyö­räi­lyä hän puo­lus­taa voi­mak­kaas­ti. Se ei ole niin ke­vyt­tä kuin jot­kut luu­le­vat.

– Pol­kea pi­tää koko ajan. Sil­lä pää­see pi­dem­mäl­le, se avus­taa ras­kaas­sa ylä­mä­es­sä ja pys­tyy ko­ke­maan ja te­ke­mään enem­män. Toi­saal­ta luon­to­po­luil­la säh­kö­pyö­rä on tosi pai­na­va nos­tel­la kaa­tu­nei­den puun­run­ko­jen yli.