Riikka Tallila
– Hyvää kuuluu, asun Kuopiossa ja harrastan edelleen samoja asioita kuin Virroilla asuessani. Ratsastus ja alttoviulun soitto ovat vieläkin tärkeitä harrastuksia, toteaa Susanna Pekkarinen.
Pekkariset muuttivat Ruotsista Virroille vuonna 1988. Susanna oli tuolloin kolmannella luokalla. Perinnekylän talli oli syy siihen, miksi kotipaikkakunnaksi valittiin Virrat, vaihtoehtona oli myös Ähtäri.
– Opettajani Leena Leppänen otti meidän koko perheen avosylin vastaan. Innostuin myös Leenan johtamasta Pisarakuorosta. Myöhemmin opettajinani toimivat Anne Källi, nykyisin Kukkonen sekä Antti Leppänen, muistelee Pekkarinen.
Pisamakasvoista tyttöä, jolla oli vaaleat letit tiukalla, pidettiin eksoottisen näköisenä. Hänellä oli kova halu sulautua joukkoon. Ikäluokat olivat suurempia kuin tänä päivänä, luokassa oli helposti yli 30 oppilasta. Yläasteella tuli selväksi myös se, että suomenruotsalaisen ja ruotsinsuomalaisen ero ei ollut vielä kaikille selvää.
–Vaikka kotona Ruotsissa pidettiin tiukasti kiinni siitä, että suomen kieli säilyi, oli paljon sanoja, joita en ollut koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi rasat, pultut ja pyörän ritsi tulivat uusina. Myös tervehdyksen Moi! opin Virroilla.
Useana kesänä esitetty Karhuooppera oli Susannalle iso kokemus Virroilla asuessaan. Hänellä oli etuoikeus päästä esiintymään alan huippujen kanssa.
– En olisi muuten päässyt seuraamaan miten oopperaa lauletaan.
Myös Virtain terveyskeskuksen laboratoriossa vietetyllä tet-harjoittelujaksolla Pekkarinen kohtasi mahtavia naisia.
– Siellä osattiin ottaa nuoret vastaan. Pääsin mukaan tutkimaan näytteitä parin viikon ajan.
Äidinkielenopettajilla merkittävä rooli uravalinnassa
– Matkalleni osui monia opettajia, jotka tekivät koko sydämellä palkkansa eteen töitä. Pasi ja Helena Jartille olen ikuisesti kiitollinen monesta asiasta. Lukion äidinkielenopettajillani Helenalla ja Mettäsen Pirjolla oli myös ratkaiseva merkitys ammatinvalinnassani. Helena kannusti minua kirjoittamisen pariin ja suositteli hakeutumaan Suomenselän Sanomiin kesätöihin, kertoo Pekkarinen.
Hän työskenteli lukiovuosina 90-luvun puolivälissä Sanomien kesätoimittajana ainakin kolmena vuotena sekä avusti toimitusta vielä jonkin aikaa päästyään opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon journalistiikkaa.
Suomenselän Sanomat tuli Susannalle tutuksi jo lukiovuosina. Mieleen ovat jääneet useat hauskat muistot toimitusarjesta 1990-luvulta. – Tuolloin ostin usein lounaaksi kasvisroiskeläppäpitsaa ja opettelin juomaan kahvin mustana.
Irene Murtomäki
– Sain paremmat opit lehden tekemisestä paikallislehdestä kuin yliopiston lehdistökurssilta. Tukenani olivat päättäväiset ja avuliaat naiset: Arja Horváth, Irene Murtomäki, Mirja Laukka-Kiikkala ja Marja Maijala. Tuntui kuin työpaikalla olisi ollut monta äitiä huolehtimassa, kuvailee Pekkarinen.
Hänellä ei ollut alkuaikoina ajokorttia, vaan menopelinä toimi polkupyörä ja jalassa puukengät. Juttukeikat oli suunniteltava etukäteen, miten pääsi minnekin paikkaan. Myöhemmin, kun ajokorttirahat oli paikallislehden juttuja kirjoittamalla hankittu, sai Susanna ajo-ohjeet ruutupaperille piirrettynä.
– Monia muistoja kesäisiltä juttukeikoilta ja toimitustyöstä on jäänyt mieleen. Yksi lienee se, miten laulaja Viktor Klimenkon esiintymisestä kuvattu filmirulla tippui kehitepöntön pohjalle. Siinä sitten harmittelin, miten ihmeessä tilanteen voi pelastaa, kun kuvat ovat pilalla. Irene taikoi kuin taikoikin Klimenkon siitäkin negatiivista esiin.
Toinen aika ääripäästä oleva kokemus nuorelle toimittajalle oli Stripteasen SM-kisat Eetvartissa. Myös se, kun kiertoliittymä, jossa on taideteos Virtain aalloista, otettiin käyttöön, on jäänyt mieleen.
– Joku oli lähtenyt Eslalla testaamaan uutta ympyrää ja tuli autoilijoita siinä vastaan, muistaa Pekkarinen.
Hän sai ison annoksen toimittajuuden hiljaista tietoa yksityiskohtineen sekä paljon oppia elämästä. Niillä opeilla on tehty työtä maailmalla yli 30 vuotta.
Ensimmäisen kosketuksen sähköisiin viestimiin Pekkarinen sai Yleisradion Keski-Suomen toimituksessa, jossa oli ohjatussa harjoittelussa. Joka päivä työn alla oli uusi tv-juttu. Eri kesinä toimittajanalku kiersi eri maakuntalehdissä ja päätyi lopulta Ylelle Mikkeliin ja sittemmin Kuopioon töihin. Ylellä hän teki radio-, tv-, ja verkkojuttuja noin 19 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee verkkotoimittajana Savon Sanomissa.
– Aina, kun meillekin toimitukseen tulee nuoria harjoittelijoita, niin koetan olla heille vähintään yhtä kiva, kun minua kohtaan oltiin Suomenselän Sanomissa. Haluan kannustaa ja välittää samaa hiljaista tietoa eteenpäin.
– Virrat oli hyvä paikka kasvaa, sen ymmärtää nyt. Nuorilla oli myös tulevaisuuden uskoa, eikä ollut sosiaalista media masentamassa. Ikävöin Virtain luontoa: Keiturin metsiä ja kuivia mäntykankaita, kävelyjä junarataa pitkin. Toivon, että pääsen Virroille luokkakokoukseen tänä kesänä ja risteilemään Tarjanteella.
Alttoviulun soitto kuuluu edelleen Keiturin asuntoalueella asuneen Susanna Pekkarisen harrastuksiin. Kuva on peräisin vuodelta 1996.
Susanna Pekkarisen kotialbumi