Olem­me jäl­leen saa­neet al­kaa uu­den vuo­den. Men­nyt vuo­si on ku­lu­nut ja jää­nyt his­to­ri­aan. Sitä voi muis­tel­la ja aja­tuk­sis­saan ar­vi­oi­da, et­tä to­teu­tui­ko toi­veet. Ai­ka kii­rii no­pe­as­ti ja ha­vain­to, et­tä vuo­si­kym­me­net ovat jää­neet taak­se. 

Tar­kem­min aja­tel­len ha­vait­see, et­tä ny­kyi­nen ai­ka on eri­lais­ta kuin en­nen. Ym­pä­ris­tö, olo­suh­teet, elä­män­mal­li ja ih­mi­set­kin ovat muut­tu­neet ta­voil­taan ja vaa­ti­muk­sil­taan. Elä­mään voi ol­la edel­leen­kin tyy­ty­väi­nen, mut­ta sii­hen on saat­ta­nut ujut­tau­tua sa­laa epä­var­muut­ta ja pel­koa tu­le­vai­suu­des­ta. 

Voi­daan näh­dä va­lon­vä­läh­dyk­siä, kuul­la jy­li­nää ja eri­lai­sia ää­niä, joi­den läh­det­tä ei tie­de­tä. Ti­lan­ne he­rät­tää ky­sy­myk­siä ja ar­vai­lu­ja sii­tä, et­tä mitä se tar­koit­taa. Epä­var­muus saa ai­kaan eh­kä pel­koa nii­den vaa­ral­li­suu­des­ta. 

Valo Pai­me­net oli­vat työ­teh­tä­vis­sään yöl­lä ke­dol­la var­ti­o­mas­sa lau­maa. Äk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li ja Her­ran kir­kas valo lois­ti hei­dän ym­pä­ril­lään. He pe­läs­tyi­vät ta­pah­tu­nut­ta. En­ke­li sa­noi, et­tä äl­kää pe­lät­kö. En­ke­lil­lä oli il­moi­tus suu­res­ta ilos­ta koko ih­mis­kun­nal­le, on syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja, (Luuk. 2:9-11). 

Pel­ko Tuos­ta yl­lät­tä­väs­tä ti­lan­tees­ta pai­me­net re­a­goi­vat. Eh­kä heil­lä oli jo ai­kai­sem­pia ko­ke­muk­sia tai hei­tä oli jo va­roi­tet­tu epä­ta­val­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Tar­ken­net­tu­aan ha­vain­to­aan, ti­lan­ne oli poik­keuk­sel­li­nen, he oli­vat sa­neet il­moi­tuk­sen Her­ran en­ke­lin kaut­ta. 

Häm­mäs­tys ja apu Jär­vel­lä ol­les­saan ope­tus­lap­set tuu­les­sa oli­vat vai­keuk­sis­sa. He ei­vät tun­te­neet ve­den pääl­lä tu­li­jaa, vaan pel­kä­si­vät. Häm­mäs­tys oli suu­ri, he sai­vat avun Jee­suk­sel­ta, (Mark. 6:39-51). 

Syy­tet­ty­nä Jee­suk­sen luok­se tuo­tiin nai­nen syy­tet­ty­nä tuo­mit­ta­vak­si. Syyt­tä­jät läh­ti­vät pois, kos­ka he­kään ei­vät ol­leet syn­nit­tö­miä heit­tääk­seen nais­ta ki­vil­lä, (Joh. 8:4-9,10-11). Jee­suk­sen lä­hei­syys ja opas­ta­mi­nen oli nai­sel­le apu ja oh­jaus. 

Ti­lan­tei­ta Edel­lä joi­ta­kin esi­merk­ki­nä, mil­lä ta­val­la Ju­ma­la ja Jee­sus koh­ta­si ih­mi­sien ti­lan­tei­ta lä­hes­ty­es­sään. Hän rak­kau­del­laan ha­lu­aa koh­da­ta ja aut­taa vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa. Her­ral­la on mah­dol­li­suus jo­kai­sen ih­mi­sen elä­män­ti­lan­tee­seen loh­dut­ta­ja­na. Hän on sa­nan­sa il­moi­tuk­sen mu­kaan to­tuu­den ja ar­mon an­ta­ja. 

Jou­lu­na vie­tet­tiin Jee­suk­sen syn­ty­män muis­ta­mis­ta. Ju­ma­la an­toi Jee­suk­sen syn­tyä ih­mi­sek­si ja kas­vaa ai­kui­sek­si suun­ni­tel­man­sa mu­kaan. Jee­sus so­vit­ti ris­til­lä koko ih­mis­kun­nan syn­nit an­ta­es­saan hen­ken­sä. Ju­ma­la he­rät­ti hä­net kuol­leis­ta elä­mään. Kun us­ko­taan Jee­suk­seen saa­daan ju­ma­lan­lap­si­oi­keus ja an­teek­si, ja tur­val­li­nen huo­len­pi­to hä­nen lä­hei­syy­des­sä elä­män ti­lan­teis­sa.  

Toi­vo­tan kai­kil­le hy­vää ja siu­nauk­sel­lis­ta tätä al­ka­nut­ta vuot­ta 2026. 

Pirk­ko Pel­to­kan­gas 

Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta