Tuija Veija
Tutkintoon johtava kauppaopetus alkoi Virroilla 60 vuotta sitten, vuonna 1964, ja sen kunniaksi Tredulla järjestettiin keskiviikkona avoimet ovet. Tapahtumaan oli kutsuttu niin entisiä opiskelijoita kuin opettajiakin vuosien ja vuosikymmenten varrelta.
Paikalla oli myös Tredun johtaja Kirsi Viskari, joka puheessaan korosti Virtain yksikön merkitystä paitsi historiassa myös nykypäivänä.
– Kaikista muutoksista huolimatta kauppaopetus, sen kiinnostavuus ja merkitys niin elinkeino- kuin liike-elämän osaamisen vahvistajana säilyy edelleen. Kauppaopetus pitää sisällään paljon sellaisia metataitoja, joita tarvitaan kaikissa ammateissa, Viskari sanoi.
Esimerkiksi hän nosti asiakaspalvelutaidot, joista on hyötyä ammatissa kuin ammatissa asiakkaita kohdattaessa.
Myös teknologinen kehittyminen nousi Viskarin puheessa esiin.
– Kuka muistaa vielä spriimonistuskoneella monistettujen sivujen tuoksun?
Avointen ovien päivänä tavattiin tuttuja vuosien takaa ja iloinen puheensorina siivitti kahvittelua.
Tredun kohtalosta kannettu huolta
Virroilla on parhaimmillaan ollut yli 400 kauppaopiskelijaa, tällä hetkellä liiketalouden opiskelijoita on 30.
Tredun Virtain yksikön tulevaisuudesta on kannettu huolta paikallisesti jo pitkään. Johtaja Kirsi Viskari ja koulutuspäällikkö Satu Kaakkomäki näkivät tulevaisuuden valoisana.
– Kauppis on elänyt samaa elinkaarta kuin suuret ikäluokat. Sen kuuluikin synnyttää ammattikorkeakouluyhteistyö Suomeen. Opiskelijoita on nyt juuri sen verran kuin pitääkin, Kaakkomäki totesi.
Viskarin mukaan Virroilla on todella esimerkillisesti kehitetty koulutusta pienille opiskelijaryhmille tekemällä yhteistyötä eri alojen välillä ja työelämän kanssa.
– Tämä on hieno esimerkki siitä, että vaikka opiskelijoiden määrä vähenee, koulutustarjontaa pystytään pitämään yllä. Tredulla on tarkoitus jatkaa koulutusta Virroilla, oppivelvollisille erityisesti, Viskari selvitti.
– Kiinteistöstä käydään neuvotteluja Virtain kaupungin ja Tredu-kiinteistöjen välillä, kehittämistä tarvittaisiin, ja ehkä vähän kompaktimmat tilat.
Satu Kaakkomäki iloitsi kuullessaan kaikkia hyviä asioita, mitä kauppis on tuottanut. Arpajaisvoittoja jakoi Tinka Perämäki.
Työpaikan sai valita
Paneelikeskustelun pohjaksi kuullun Tampereen yliopiston tutkija Niina Meriläisen viesti oli, että annetaan nuorten haahuilla ja tavoitella omansa näköistä hyvää elämää.
Panelisteiksi oli kutsuttu entiset opiskelijat Hertta-Leena Tallila, Markus Koro, Katri Lavaste, Päivi Aaltonen, entisistä opettajista Pirkko Varis ja nykyinen kaksoistutkinto-opiskelija Jarmo Kivi. Lisäksi keskusteluun osallistui Kirsi Viskari.
Kysymyksiä esitti nykyinen liiketoiminnan opiskelija Topias Viitanen. Hän kysyi, millaista opastusta koulu antoi heidän elämäänsä.
Aaltonen kertoi, miten täsmällistä koulunkäynti oli. Lavasteen mieleen on jäänyt lämmin ja kasvattava yhteisö ja myös poliittinen herääminen. Varis puolestaan mainitsi suuren kontaktiopetuksen määrän ja Kivi nosti esiin kommunikaatiokyvyn paranemisen.
– Suurena persoonana voisi mainita Ines Karhun, joka kerran jopa kosi minua, Koro nauratti yleisöä.
– Silloinen rehtori Ville Vihanto sanoi minua tarkaksi kakaraksi, Tallila kertoi.
Paneelikeskustelussa muisteltiin kouluaikoja vuosikymmenten takaa, hauskat tapahtumat ja mukavat luonnehdinnat kirvoittivat yleisöstä niin aplodeja kuin naurunhyrskähdyksiäkin. Kirsi Viskari (vas.) Katri Lavaste ja Pirkko Varis.
Panelistit muistelivat, miten erilainen maailma oli heidän opintojensa päätyttyä.
– Kun valmistuin merkonomiksi 70-luvulla, Virroilla elettiin voimakkaan kasvun aikaa. Kävin kolmessa työhaastattelussa ja olisin päässyt kaikkiin paikkoihin vakituiseen työsuhteeseen, Lavaste kertoi.
Koro mainitsi, että moni sen ajan merkonomi jatkoi opintoja kauppakorkeakoulussa ekonomiksi.
– Harvalla tie on suora, vaan sattuma korjaa satoa matkan varrella. Ei tarvitse tietää, minne tie vie. Tärkeintä on, että tarttuu johonkin ja miettii sitten sen polun varrella, minne kääntyä. Asenne ratkaisee, kannattaa pyrkiä kohti omia unelmia, panelistit luonnehtivat.
Ines Karhun legendaariset tunnit
– Opiskelu oli koulumaisempaa ja jämptiä, opettaja oli auktoriteetti, jota kuunneltiin ja kunnioitettiin. Oppitunneilla myös teititeltiin puolin ja toisin, Lavaste kuvaili.
Hän muisti, miten käsikäyttöistä Adleria hakattiin ihan tosissaan Ines Karhun legendaarisilla konekirjoitustunneilla, joilla tärkeintä olivat nopeus ja virheettömyys.
Juho Soukkala kävi Virroilla kauppakoulun ja -opiston vuosina 1972–1976. Sen jälkeen hän jatkoi opintoja ekonomiksi ja teki pitkän virkauran verohallinnossa. Hän toimi kauppisaikana Kiltakunnan puheenjohtajana ja hän kertoi jännittäneensä valtavasti Koti 75 -näyttelyn avajaispuheen pitämistä.
Aaltosen mieleen on jäänyt Mestarimyyjäkoulutus ja Jokamiehen messujen järjestelyt sekä pitkään yöhön kestäneen kaupunginvaltuuston kokouksen seuraaminen.
– Kävimme myös tutustumiskäynneillä yrityksissä ja opintomatkalla Tunisiassa. Välitunneilla voi ostaa karkkia Killan kioskista.
Koro puolestaan muisteli suuria tapahtumia, joita koululla järjestettiin.
– Opiskelu oli pitkälti ulkoa pänttäämistä. 1971 järjestettiin Suomenselän messut, joiden suojelijaksi saatiin itse tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Koululla järjestettiin myös tansseja.
– Kouluajoista ei ole mitään pahaa sanottavaa, Tallila sanoi, ja niihin sanoihin paneelikeskustelu oli hyvä päättää.
