Riik­ka Tal­li­la

Kun sel­lis­ti Han­nu Kiis­ki al­koi 15-vuo­ti­aa­na ki­nu­ta mo­poa, niin hä­nen van­hem­pan­sa kiel­täy­tyi­vät ja sa­noi­vat, et­tä sel­lol­la pää­set vie­lä pi­dem­mäl­le.

– Ja tot­ta­han se oli, myön­tää Han­nu.

Hän viet­tää tä­nään 4. hel­mi­kuu­ta 70-vuo­tis­päi­vään­sä ja ai­koo juh­lis­taa päi­vää Vih­din kir­kos­sa 7. hel­mi­kuu­ta isol­la kon­ser­til­la. Sin­ne on kut­sut­tu op­pi­lai­ta vuo­sien var­rel­ta, muun mu­as­sa jouk­ko huip­pu­sel­lis­te­jä Eic­ca Top­pi­ses­ta läh­tien sekä mui­ta muu­sik­ko­ys­tä­viä use­am­mas­ta maas­ta.

Lu­vas­sa on jopa 20 sel­lon esi­tys.

– Kak­si vä­vy­ä­ni­kin osal­lis­tu­vat, toi­nen on te­no­ri­lau­la­ja ja toi­nen sä­vel­tä­jä, sel­vit­tää syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­ri in­nois­saan.

Vaik­ka Kiis­ki asuu Vih­din Num­me­las­sa, on opis­kel­lut ul­ko­mail­la ja esiin­ty­nyt kan­sain­vä­li­sil­lä­kin aree­noil­la sekä teh­nyt mer­kit­tä­vän uran Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa tun­ti­o­pet­ta­ja­na ja sel­lon­soi­ton leh­to­ri­na, ko­kee hän ole­van­sa edel­leen sie­lul­taan vir­to­lai­nen.

– Juu­ret ovat yhä edel­leen siel­lä. Vir­tain luon­to ja puh­taat ka­la­ve­det ovat mi­nul­le se yk­kös­jut­tu. Suun­taam­me per­heen kans­sa ke­säi­sin pik­ni­kil­le Vas­ki­ve­den eri saa­riin.

Kattokruunu tipahti alas

Han­nul­le on ker­rot­tu, et­tä 70 vuot­ta sit­ten oli syn­ty­mä­päi­vä­nä myös pauk­ku­pak­ka­nen, jopa -42 as­tet­ta. Han­nu syn­tyi Ei­ra-äi­din ja Pent­ti-isän 4-lap­si­sen per­heen toi­sek­si nuo­rim­pa­na.

– Lap­suu­den muis­tan on­nel­li­se­na ja tur­val­li­se­na. Vir­rat oli ihan­teel­li­nen paik­ka kas­vaa. Tou­hu­sin sa­mo­ja jut­tu­ja kuin ka­ve­ri­ni. Pe­lat­tiin jää­kiek­koa, hiih­det­tiin ja ka­las­tet­tiin.

Isoin elä­mys mu­siik­kiin syn­tyi Han­nun kuul­les­sa, kun Hei­mo Hait­to soit­ti Bac­hia kou­lu­lais­kon­ser­tis­sa. Jo­kai­nen op­pi­las toi ko­to­aan 10 pen­niä pää­sy­mak­suk­si.

– Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na otin sei­näl­tä sa­laa isä­ni van­han viu­lun. Aloin soit­taa ja hui­tai­sin viu­lun jou­sel­la kat­tok­ruu­nun­kin alas. Olin ute­li­as ja tyk­kä­sin tes­tail­la asi­oi­ta, mut­ta mi­nul­la oli myös tai­pu­mus rik­koa esi­nei­tä. Näin kävi myös isä­ni viu­lul­le, muis­taa Kiis­ki.

Hannun 11-vuotiaan Marjatta-siskon piirros 9-vuotiaasta pikkuveljestään noin 60 vuotta sitten.

Ai­ka no­pe­as­ti soi­tin vaih­tui sel­loon, kun opet­ta­ja­äi­ti toi kou­lun vä­li­ne­va­ras­tos­ta löy­tä­män­sä puo­li­sel­lon lai­nak­si jou­lu­lo­mal­la.

– Tuos­ta kon­tak­tis­ta sel­loon on 62 vuot­ta ai­kaa. Asia läh­ti heti avau­tu­maan, ja tie­sin mitä ha­lu­an teh­dä iso­na, ei­kä sel­lon lu­mous ole hä­vin­nyt vie­lä­kään. Ei ole tar­vin­nut pal­jon am­ma­tin­va­lin­na­noh­jaa­jan pa­keil­la käy­dä, nau­rah­taa Han­nu.

Hä­nen en­sim­mäi­nen sel­lon­soi­to­no­pet­ta­jan­sa Vir­roil­la oli Kirs­ti Pe­rä­huh­ta.

– Myö­hem­min osat vaih­tu­vat, ja muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua hä­nes­tä tuli en­sim­mäi­nen op­pi­laa­ni. En us­ko, et­tä tois­ta sa­man­lais­ta ase­tel­maa on mis­sään ol­lut.

Yli 15 tunnin soittotuntimatka

Isä kul­jet­ti Han­nua ja hä­nen si­sa­ruk­si­aan sil­loi­seen Tam­pe­reen mu­siik­ki­o­pis­toon joka toi­nen viik­ko mon­ta vuot­ta.

– Mie­leen ovat jää­neet lu­mi­set, mut­kik­kaat tiet, ja ai­na Teis­kon ma­ha­sil­lan koh­dal­la olo oli ok­set­ta­va, kun tyh­jäl­lä vat­sal­la pa­lat­tiin il­lal­la ta­kai­sin. Ope­tus oli laa­du­kas­ta, jo­ten it­se­kin oli näh­tä­vä vai­vaa ja har­joi­tel­ta­va.

Kiis­ki ker­too näh­neen­sä leh­ti­leik­keen Ai­na­lan ava­jai­sis­ta vuo­del­ta 1969. Ku­vas­sa 10-vuo­ti­as Han­nu is­tuu ku­vas­sa, sil­lä hä­net oli kut­sut­tu juh­laan esiin­ty­mään 

– Näky oli ai­ka hu­vit­ta­va; is­tuin sii­nä etu­ri­vis­sä mi­nis­te­rin, kun­nan­joh­ta­jan ja kirk­ko­her­ran kans­sa.

Vuo­sien vie­ries­sä har­joit­te­lu­tun­nit kas­voi­vat 4–5 tun­tiin päi­väs­sä.

– Kä­vin lu­ki­os­sa ol­les­sa­ni Erk­ki Rau­ti­on op­pi­laa­na Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa. Läh­din lau­an­tai­sin aa­mu­kah­dek­san lät­tä­ha­tul­la koh­ti Hel­sin­kiä, jos­sa olin pe­ril­lä kel­lo 15. Pa­luu­mat­kal­le läh­din kel­lo 18 ja Tam­pe­reen kaut­ta ko­tiu­duin lin­ja-au­ton yö­vuo­rol­la Vir­roil­le kel­lo 23.30. Tämä oli mon­ta vuot­ta soit­to­tun­ti­mat­ka­ni.

Kiis­ki ar­ve­lee soit­ta­mi­sen tu­ke­neen lu­ke­mis­ta. Kou­lu su­jui mu­sii­kin ohes­sa mal­lik­kaas­ti, mut­ta ei il­man lu­ke­mis­ta. Sii­tä ker­too Vir­tain lu­ki­os­ta kir­joi­te­tut kuu­si lau­da­tu­ria.

Han­nu viet­ti vä­lis­sä vuo­den vaih­to-op­pi­laa­na Ame­ri­kas­sa, mikä ava­si hä­nel­le li­sää maa­il­maa.

– Per­hees­sä oli ikäi­se­ni poi­ka, joka soit­ti viu­lua. ”Ame­ri­kan vel­je­ni” esiin­tyy viu­lis­ti­na myös en­si ke­sän Ke­sä­Vir­rat­Soi-mu­siik­ki­juh­las­sa.

Keskiyön konsertti maailman pohjoisimmalla mantereella olevalla Slettnesin majakalla. Ranta takana aukeavalla Jäämerellä on Pohjoisnapa.

Markku Silventoinen

Mu­siik­ki­juh­lien tai­teel­li­sel­le joh­ta­jal­le on tär­ke­ää, et­tä esiin­ty­mis­kaar­tis­sa on mu­ka­na sel­lai­sia tai­tei­li­joi­ta, joil­le oma ego ei ole etu­si­jal­la, vaan heil­lä on tai­to tul­la lä­hel­le ja koh­da­ta kuu­li­ja.

Opis­ke­lu­pii­reis­sä vai­mon­sa Tuu­lan kans­sa ta­van­nut Han­nu on pi­tä­nyt yh­tä 45 vuot­ta. He yh­des­sä iloit­se­vat jo seu­raa­vas­ta su­ku­pol­ves­ta. Las­ten­lap­sia on yh­teen­sä kuu­si ikä­hai­ta­ril­la 1–8 vuot­ta.

– Mie­leen jää­nei­tä het­kiä ovat, kun is­tu­tam­me vuo­sit­tain pe­ru­noi­ta laa­ti­koi­hin ja seu­raam­me kas­vun ja sa­don ih­met­tä. Toi­vee­na on, et­tä voi­sin viet­tää hei­dän kans­saan en­tis­tä enem­män ai­kaa. Se on win-win -ti­lan­ne.