Piia Hir­vi­nie­mi

Suo­men kir­kon pap­pis­lii­ton hal­li­tus on va­lin­nut Vuo­den pa­pik­si 2024 Mänt­tä-Vilp­pu­lan seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Mat­ti Ki­vi­lah­den.

Va­lin­ta jul­kis­tet­tiin Pap­pis­lii­ton ja Kant­to­ri-ur­ku­ri­lii­ton val­tuus­to­jen juh­lail­lal­li­sel­la 21. mar­ras­kuu­ta.

– Tun­nus­tus läm­mit­ti miel­tä. Koen, et­tä se on kol­le­gi­aa­li­nen huo­mi­o­no­soi­tus pit­kä­jän­tei­ses­tä työs­tä, Ki­vi­lah­ti kiit­te­lee.

Mänt­tä-Vilp­pu­las­ta ko­toi­sin ole­va Ki­vi­lah­ti on tut­tu myös Vir­tain ke­sän 2023 rip­pi­lei­rien pap­pi­na.

– Olin ke­sän 2023 kah­del­la Vir­tain ja Kih­ni­ön rip­pi­lei­ril­lä. Kesä jäi muis­toi­hin eri­tyi­se­nä. Oli vir­kis­tä­vää pääs­tä te­ke­mään tut­tua työ­tä uu­des­sa toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä.

– Nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja Joo­na Her­nes­nie­men kans­sa meil­lä oli hyvä ja hil­peä työ­yh­teys. Vir­tain ja Kih­ni­ön nuo­ret ovat hy­väs­tä puus­ta veis­tet­ty­jä.

– Vaik­ka vi­siit­ti­ni oli­kin lei­ri­ke­sän mit­tai­nen, niin toi­vot­ta­vas­ti nuo­ret muis­ta­vat mu­ka­na­o­lo­a­ni hy­väl­lä. Jos­pa mie­leen oli­si jää­nyt jo­tain sel­lais­ta, joka kan­taa elä­mäs­sä. Sitä he tus­kin ai­na­kaan unoh­ta­vat, et­tä olin se pap­pi, joka ei pi­tä­nyt ken­kiä ja­las­sa juu­ri kos­kaan.

Kivilahti on

myös sanataiteilija

Ki­vi­lah­ti on suo­rit­ta­nut te­o­lo­gi­an opis­ke­lut Jo­en­suus­sa Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa. Pap­pis­vih­ki­myk­sen hän sai lop­pi­ai­se­na 2013 kas­va­tus­työn pa­pik­si Mänt­tä-Vilp­pu­lan seu­ra­kun­taan. Sa­mal­la tiel­lä hän on edel­leen, vaik­ka al­ku­jaan pes­tin piti kes­tää vain puo­li vuot­ta.

Pap­pis­liit­to on yl­peä saa­des­saan kut­sua vuo­den pa­pik­si Mat­ti Ki­vi­lah­den.

– Ki­vi­lah­des­sa nä­kee mo­der­nin ku­van pe­rin­tei­ses­tä ky­lä­pa­pis­ta. Hän­tä näh­dään ja ta­va­taan pal­jon muis­sa­kin yh­teyk­sis­sä kuin seu­ra­kun­nal­li­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Ki­vi­lah­ti ei pat­sas­te­le pan­ta­pai­das­sa, vaan ar­ki­ses­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä hä­net tun­nis­te­taan paik­ka­kun­nan pa­pik­si asus­ta riip­pu­mat­ta.

– Pap­peus ei ole ai­noa asia, joka Ki­vi­lah­tea mää­rit­tää. Mänt­tä-Vilp­pu­la on tun­net­tu tai­de­kau­pun­ki­na, jon­ka kult­tuu­rie­lä­mä on poik­keuk­sel­li­sen mo­ni­muo­tois­ta, ku­ten laa­ja ur­hei­lu- ja lii­kun­ta­e­lä­mä­kin. Ki­vi­lah­ti on­kin ak­tii­vi­nen niin kult­tuu­rin kuin lii­kun­nan­kin alal­la.

Ki­vi­lah­ti on sa­na­tai­tei­li­ja, joka on jul­kais­sut use­am­pia ru­no­ko­ko­el­mia. Hän on myös paik­ka­kun­nal­la toi­mi­van sa­na­tai­deyh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­jia ja hä­net voi ta­va­ta niin ru­noil­lois­sa, sa­na­tai­de­vii­kol­la kuin kan­sa­lai­so­pis­ton opet­ta­ja­na. Sa­na­tai­teen li­säk­si Ki­vi­lah­ti on ak­tii­vi­nen myös paik­ka­kun­nan ur­hei­lu­seu­ras­sa ja muus­sa kan­sa­lai­syh­teis­kun­nas­sa.

Pap­pis­lii­ton tie­dot­tees­sa ku­vail­laan, et­tä Ki­vi­lah­ti kan­taa pap­peut­taan luon­nol­li­ses­ti, oli ky­sees­sä sit­ten len­to­pal­lot­ree­nit tai pu­bi­vi­san pito.

– Mo­der­ni ky­lä­pap­pi ei ko­ros­ta tai peit­te­le pap­peut­taan, vaan hän on luon­te­vas­ti osa yh­tei­söä.

– Yh­te­nä iso­na ta­voit­tee­na Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa on ol­la läs­nä ih­mis­ten elä­mäs­sä. Ki­vi­lah­ti on ko­ti­seu­tuih­mi­nen sa­nan var­si­nai­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä ja ko­ti­seu­tun­sa pap­pi. Hän toi­mit­taa mes­su­ja, siu­naa, hau­taa, kas­taa ja pi­tää rip­pi­kou­lu­ja, eli te­kee pa­pin pe­rus­työ­tä oman yh­tei­sön­sä kes­kel­lä. Hän an­taa kir­kol­le, seu­ra­kun­nal­le ja pa­pis­tol­le kas­vot. Kas­vot, jot­ka ei­vät kat­so seu­ra­kun­taan­sa yl­hääl­tä.