Niin Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen. Ju­ma­lan ku­vak­si hän loi hä­net. Mie­hek­si ja nai­sek­si hän loi hei­dät. (1. Moo­sek­sen kir­ja 1:27)

***********

Jos Ju­ma­laa it­se­ään ei ote­ta lu­kuun, niin luo­ma­kun­nan aa­mul­la ei ol­lut sil­min­nä­ki­jöi­tä. Niin­pä tie­de, tai­de ja lu­ke­mat­to­mat us­ko­nyh­tei­söt ovat ku­kin ke­hi­tel­leet elä­män syn­ty­jär­jes­tys­tä – tie­ten­kin ih­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta ar­vel­tu­na.

Niin hui­kei­ta ta­ri­noi­ta kuin ne ovat­kin, on nii­den to­den­pe­räi­syyt­tä sit­ten­kin pi­det­tä­vä us­kon asi­a­na.

Ei­kä Raa­mat­tu tee täs­sä poik­keus­ta: ”Us­kon kaut­ta me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­mat on teh­ty Ju­ma­lan Sa­nal­la, niin et­tä se, mikä näh­dään, ei ole syn­ty­nyt nä­ky­väs­tä.” (Kir­je heb­re­a­lai­sil­le 11:3).

Eri­tyi­ses­ti ateis­ti­nen tie­de on maa­lan­nut mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­pia ke­hi­tys­pol­ku­ja su­ku­puuk­sem­me. Se­lit­tä­mis­tä sii­nä on­kin, et­tä ih­mi­nen tä­män päi­vän luo­ma­kun­nan kruu­nu­na oli­si saa­nut al­kun­sa elot­to­mas­ta ai­nees­ta. Ja ai­van vii­me kä­des­sä: tyh­jäs­tä. Vuo­si­mil­jar­dit ovat hei­dän ju­ma­lan­sa.

Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka Ju­ma­la mars­sit­ti Aa­da­min eteen kaik­ki luo­man­sa eläi­met. Aa­da­min en­sim­mäi­nen teh­tä­vä oli an­taa eläi­mil­le ni­met. Jo­kai­nen elä­vä olen­to sai juu­ri sen ni­men, jon­ka ih­mi­nen sil­le an­toi. Ei­kö oli­si ol­lut mie­len­kiin­tois­ta ol­la mu­ka­na nois­sa ni­mi­äi­sis­sä?

On ar­voi­tus, mik­si niin mo­net ih­mi­set et­si­vät mie­luum­min esi-isi­ään eläin­maa­il­mas­ta. Joh­tui­si­ko se ken­ties sii­tä, et­tä Ju­ma­lan su­kuun tun­nus­tau­tu­mal­la pi­täi­si myös val­mis­tau­tua koh­taa­maan Luo­jan­sa?

Jor­ma Ui­mo­nen

Va­paa­seu­ra­kun­ta