Piia Hirviniemi
Eeva Antila aloitti lentopallon pelaamisen jo lapsena Virtain Veikkojen riveissä, sillä hänen äitinsä toimi tuolloin seurassa valmentajana. Seura tuli sitä kautta Antilalle tutuksi, ja on kulkenut siitä asti hänen elämässään mukana.
– Olen vuosien varrella pitänyt myös pallokoulua, mutta valmentajaksi ryhdyin, kun oma tyttäreni halusi ruveta pelaamaan. Tämän porukan kanssa pelataan nyt neljättä vuotta.
– Olen aktiivisesti mukana myös Virtain ratsastajien toiminnassa, jossa kuulun seuran hallitukseen.
Antilaa motivoi kiva porukka, ja loistavat vanhemmat, jotka ovat apuna ja tukena toiminnassa.
– Lasten liikunta on itselleni monella tapaa sydämen asia, ja on ollut ihana palata myös oman lajin pariin usean vuoden tauon jälkeen. Joukkue- ja pallolajit ovat lähellä sydäntäni.
Tällä hetkellä Antila valmentaa U11-tyttöjen joukkuetta, ja vastaa sen toiminnasta yhdessä aisaparinsa joukkueenjohtaja Anna-Leena Rytkösen kanssa.
Tärkeä kuulua porukkaan
Seuratyö vie Antilalta aikaa 3–4 tuntia viikossa sellaisina viikkoina, kun ei ole pelejä. Peliviikkoina tuntimäärä triplaantuu.
– Tässä vaiheessa meillä on kahdet treenit viikossa. Lisäksi viikonloppuisin on pelejä. Aikaa menee jonkin verran myös organisointiin.
Eeva Antila arvelee, että seuratoiminnassa on varmasti jotakin, mikä usein jää ulkopuolisilta huomaamatta.
– Meidän joukkueen vanhemmissa on paljon kokeneita seuratoimijoita, joten oman porukan kesken on aika selvää, mitä toiminnan pyörittäminen vaatii. Sen vuoksi meillä homma sujuu myös hienosti.
Antila pitää äärettömän tärkeänä sitä, että lapsilla on harrastustoimintaa.
– Sen kautta pääsee kokemaan onnistumisia, mutta oppii myös kohtaamaan pettymyksiä ja harjoittelemaan sinnikkyyttä.
– Tärkeintä on kuitenkin kuulua porukkaan. Se on parhaimmillaan pitkälle kantavaa yhteisöllisyyttä.
Hän harmittelee, että yhteistyötä muiden seuratoimijoiden kanssa on harmittavan vähän.
– Kannustan kuitenkin omia pelaajiani osallistumaan esimerkiksi kesäisin Virtain Urheilijoiden yleisurheiluun. Osa joukkueen pelaajista onkin aktiivisesti ympäri vuoden myös yleisurheilussa mukana, kuten myös futsalissa ja jalkapallossa.
Aika on rajallista
Antila toteaa, että suurin haaste saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan on lentopallossa varmasti lajiosaaminen.
– Monesti tietyt vanhemmat ovat jo monessa mukana, joten aikakin on rajallista. Joskus voi olla myös arkuus osallistua, jos laji ei ole tuttu. Tämä tulee ehkä enemmän esiin tuolla hevospuolella.
Virtain Veikoissa vapaaehtoistyö on Antilan mukaan periaatteessa maksutonta.
– Hyvitystä saa oman lapsen kausimaksussa, hän tarkentaa.
Eeva kehottaa innokkaita harrastajia ottamaan rohkeasti yhteyttä, mikäli laji kiinnostaa.
– Meille pääsee kyllä mukaan, jos on innokas ja sitoutunut harjoittelemaan, jotta saa kurottua osaamisen kiinni.
– Lentopallo on tekninen laji eikä pelin suorittaminen yleensä heti onnistu. Ensin pitää opetella rauhassa perusasiat.
– Toivoisin, että löytyisi myös uusia joukkueita ja pallokouluun osallistujia.
Pieniä asioita, joita jokainen vanhempi voisi tehdä lasten harrastusten eteen, on Eevan mukaan se, että vanhemmat jaksavat kuljettaa ja kannustaa lapsia harrastamaan.
– Kaikki lajit eivät ole kalliita, esimerkiksi lentopallossa kausimaksut ovat hyvin maltilliset eikä välineetkään ole kalliita.
