Tyh­jää lei­pä­hyl­lyä tui­jot­ta­es­sa is­kee ih­me­tys: mi­hin kaik­ki lei­pä on hä­vin­nyt? No on­han siel­lä vie­lä jo­tain höt­töi­siä tuon­ti­lei­piä jäl­jel­lä, mut­ta ne ei­vät kor­vaa sitä "oi­ke­aa" lei­pää, jos­ta saa ruis­ta ran­tee­seen! Ja mi­ten kai­paan­kaan sitä tuo­ret­ta ja tuok­su­vaa vas­ta­pais­tet­tua lei­pää, jota Uk­rai­nas­sa os­tin ka­dun­var­ren lei­pä­ko­jus­ta!

Jee­sus rin­nas­taa Ju­ma­lan Sa­nan lei­pään. "Ei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka läh­tee Ju­ma­lan suus­ta." Ruu­miim­me py­syy kyl­lä hen­gis­sä pel­käl­lä ve­del­lä ja lei­väl­lä, mut­ta ih­mi­nen on pal­jon muu­ta­kin kuin ruu­mis.

On pal­jon asi­oi­ta, jois­ta et­sim­me elä­määm­me tar­koi­tus­ta, ku­ten työ, har­ras­tuk­set ja per­he. Mo­net niis­tä tuo­vat­kin pal­jon iloa ja si­säl­töä elä­mään, mut­ta jo­tain jää sil­ti puut­tu­maan. Elääk­sem­me tar­vit­sem­me myös hen­gen­ra­vin­toa, jota saa vain Ju­ma­lan Sa­nas­ta, Raa­ma­tus­ta. Niin kuin ruu­miim­me tar­vit­see joka päi­vä ruo­kaa, niin myös si­säi­nen ih­mi­sem­me tar­vit­see elääk­seen joka päi­vä an­nok­sen tuo­ret­ta Ju­ma­lan Sa­naa.

Jee­sus, jo­hon Raa­ma­tus­sa vii­ta­taan myös Ju­ma­lan Sa­na­na, ver­ta­si it­se­ään myös lei­pään sa­no­en: "Minä olen Elä­män Lei­pä. Joka tu­lee Mi­nun luok­se­ni, ei kos­kaan ole nä­lis­sään, ja joka us­koo Mi­nuun, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. - - Sitä, joka luok­se­ni tu­lee, Minä en aja pois." (Joh.6:35-37.)  Ja: "Minä olen tul­lut an­ta­maan elä­män, yl­tä­kyl­läi­sen elä­män." (Joh.10:10.)

Jee­suk­sen kut­su ei ase­ta eh­to­ja. Jo­kai­nen saa tul­la Hä­nen luok­seen. Mei­dän vas­tuul­lam­me on päät­tää, mi­ten vas­taam­me Hä­nen kut­suun­sa. 

Mar­ja Lie­den­poh­ja
Vir­tain seu­ra­kun­ta